Yritysturvallisuuden aukkotehtävä

Organisaatioiden turvallisuutta tutkitaan poikkitieteellisesti soveltaen eri tutkimusalueiden

tietoa.

Tutkimusten näkökulmat voivat kohdistua muun muassa tekniikkaan, kulttuuriin, käyttäytymiseen, johtamiseen, 1. työympäristötekijöihin, päästöihin sekä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Näkökulmien yhdistäminen on haasteellista ja kokonaisuutena organisaation turvallisuutta on

vaikea määritellä.

Tyypillisesti organisaatioiden turvallisuuteen liittyvä tutkimus tähtää 2. vahingollisten tapahtumien estämiseen.

Tällöin tavoitteena on ymmärtää ihmistä, ympäristöä tai omaisuutta vahingoittavia tapahtumaketjuja sekä löytää 3. ennaltaehkäiseviä ratkaisuja vahinkojen torjuntaan.

Käytännössä organisaation turvallisuuden varmistamiseen tähtäävä toiminta hajaantuu Suomessa erilaisiin sektoreihin kuten työturvallisuuden, ympäristöturvallisuuden ja 4. tietoturvallisuuden varmistamiseen.

Näitä sektoreita pitää erillään muun muassa erilainen kehityshistoria sekä eri ministeriöiden alainen säätely.

Toisaalta sektorit sisältävät myös yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja. Sektoreista muodostuvaa kokonaisuutta kutsutaan 5. yritysturvallisuudeksi.

Yritysturvallisuudessa pyritään organisaation toiminnan jatkuvuuteen ja 6. kustannustehokkuuteen,

työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseen, sekä organisaation ympäristön ja omaisuuden suojaamiseen.

Suojattavia kohteita ovat esimerkiksi ihmiset, materiaali, 7. maine ja tieto.

Yritysturvallisuuden hallinta on osin lainsäädännön velvoittamaa toimintaa, mutta toisaalta yritykset voivat tavoitella sillä myös 8. kilpailuetua.

Yritysturvallisuuden toteuttaminen tukee myös osaltaan organisaation arvoja kuten eettisesti hyväksyttävää 9. yhteiskuntavastuullista toimintaa.

Yritysturvallisuuden johtaminen ja organisointi voidaan järjestää organisaatioissa useammalla eri tavalla.

Esimerkiksi organisaation resurssit ja rakenne, 10.toimiala ja verkottuminen, toiminnan laajuuteen ja luonteeseen sidonnaiset riskit sekä organisaatiokulttuuri vaikuttavat yritysturvallisuuden organisointitapoihin.

Organisaation ylin johto kuitenkin aina vastaa yritysturvallisuuden toteutuksen puitteista, 11. resursseista sekä linjauksista.

Toiminnallinen vastuu puolestaan osoitetaan 12.operatiiviselle tasolle.

Suuremmissa ja riskien moninaisuuden kannalta haasteellisimmissa organisaatioissa yritysturvallisuuden eri osa-alueiden koordinointi ja asiantuntemus jakaantuvat usein 13. eri henkilöille, ryhmille ja yksiköille.

Esimerkiksi kiinteistöturvallisuuden, tietoturvallisuuden ja riskienhallinnan organisointi eriytyy tyypillisesti toisistaan.

Tällöin haasteena on yritysturvallisuuden kokonaiskuvan muodostaminen, eri osa-alueiden välisten

yhteisten toimintojen koordinointi sekä eri osa-alueiden painotusten loogisuus.

Yritysturvallisuuden johtaminen voi myös etääntyä liikaa organisaation 14. normaaleista toimintaprosesseista. Näin käy, jos strategisen ja operatiivisen tason merkitystä yritysturvallisuuden toteuttamisessa ei ymmärretä.

Organisaatioiden sisäisten turvallisuustoimijoiden ohella myös 15. ulkoiset sidosryhmät ovat mukana yritysturvallisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Yritysturvallisuuden hallinnan haasteena on sekä organisaation sisäisten että ulkoisten

toimijoiden keskinäisen yhteistyön, 16. tiedonkulun ja oppimisen kehittäminen.

Esimerkiksi vaarojen tunnistaminen, turvallisuutta edistävien toimenpiteiden suunnittelu sekä tilannetietoisuuden ylläpitäminen edellyttävät eri näkökulmien ja tietojen jakamista toimijoiden kesken.

Myös turvallisten toimintatapojen käyttöönotto edellyttää kaikkien osapuolten 17. sitoutumista ja osallistumista yhteisen tavoitteen toteuttamiseen.

Viime vuosina tapahtunut yritystoiminnan riskienhallinnan merkityksen nousu ja painopisteen siirtyminen teknisestä riskienhallinnasta kohti kompleksisuuden, 18. epävarmuuden ja monimerkityksisyyden hallintaa on vaikuttanut myös yritysturvallisuuden hallintaan.

Organisaatioissa on otettava huomioon uudenlaiset riskit, jotka ovat ilmaantuneet esimerkiksi tietotekniikan ja sähköisen kommunikoinnin yleistymisen , toimintojen ulkoistamisen , pitkien toimitusketjujen yleistymisen sekä 19. terrorismin uhan myötä.

Suomessa erityisesti tietoriskien, 20. sopimus- ja vastuuriskien sekä koko yritystoiminnan

riskienhallinnan merkitys organisaatioissa on kasvanut.